lauantai 31. lokakuuta 2015

Jälkitarkastus

Viime kirjoituksesta vierähtänyt tovi. Takana tapahtumarikas viikko. Oli jälkitarkastusta, vauvan lääkäriä, ripsienlaittoa ja huomenna viikko huipentuu nimenantojuhlaan.

Vauvan lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa, kasvua tullut hyvin. Pikkuinen painaa jo 5000g! Saatiin kuitenkin lähete lasten kirurgille, koska lääkäri huomasi toisessa lonkassa aavistuksen löysyttä ja sukurasitekin löytyy; äidilleni suunnitellaan tekonivelleikkausta lähivuosina. Toivotaan, ettei lonkista kuitenkaan mitään löydy.

Minun jälkitarkastus oli mielestäni floppi, Ainut hyöty käynnistä oli jälkitarkastustodistus, joka pitää toimittaa KELAan, jotta rahantulo tilille jatkuu. Muuten olikin melko osaamaton lääkäri, täytyy myöntää. Oikeastaan ainoa kysymys, jonka lääkäri esitti minulle, oli "Onko sulla jotain kysyttävää?". Olin jotenkin häkeltynyt siinä tilanteessa, etten oikein keksinyt mitään. Lopuksi kuitenkin tajuttuani lääkärin osaamattomuuden kysyin mielenkiinnosta, miten tästä eteenpäin jatkaa treenaamista. Aiheesta olen etsinyt itse jo aika paljon tietoa ja koulutukseni puolesta tiesinkin asioista jo jonkin verran, joten kysyin siis tätä vähän testatakseni lääkäriä. Vastaus, jonka sain oli "Voinnin mukaan voi aloittaa, mieluiten varovasti kun liian kovaa. Sullahan oli noi vatsalihakset palautunut hyvin yhteen". Öööh... Teki mieli kysyä, että mistäköhän tiedät mun vatsalihaksista yhtään mitään? Äskeisen tutkimuksen perusteella vatsalihasten erkaumaa ei ainakaan saa selville (kohdun/alavatsan painelu). Onneksi osaan itse tutkia suorien vatsalihasten erkauman ja olenkin todennut, että vetämällä vatsaa ensin sisään ja sitten jännittämällä, suorat vatsalihakseni tosiaan ovat palautuneet melko lailla normaaliksi. Jos en vedä ensin kunnolla vatsaa sisään tai joudun jännittämään lihakset äkisti, pieni erkauma on vielä havaittavissa. Eli treenatessa joutuu kiinnittämään erityistä huomiota tähän seikkaan. Ja koska tällaista liiallista joustavuutta vielä on, keskityn vatsalihastreenissä vielä syvien ja poikittaisten lihasten harjoittamiseen. Tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan aiheeseen, eli treenaamiseen. Pääsin viikko sitten jo toista kertaa salille ja sillä aikaa mies hoiti taas vauvaa. Kaikki oli mennyt hyvin ja tuttipullo oli kelvannut, joten lähdin hyvillä mielin eilen pariksi tunniksi ripsien laittoon. Tällä kertaa ei pullo kuitenkaan ollut kelvannut. Kyseessä oli pakastettu äidinmaito, joten ajateltiiin, että ehkä se sivumaku, joka pakastaessa maitoon tulee, oli syypää tähän. Kokeiltiin siis tuoretta maitoa pullosta samana päivänä vähän myöhemmin. Ekat huikat meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi raivoaminen, eikä alas mennyt enää tippaakaan. Joten saa siis nähdä, tarkottaako tämä sitä, että mä en poistukaan enää muutamaan kuukauteen kotoa ilman vauvaa. Tällä hetkellä kun syöttövälit ovat niin lyhyitä niin se on melkein ainut vaihtoehto. Mieheni mukaan he kyllä pärjäävät aina kaksi tuntia keskenään, vauva ei sillä aikaa nälkään kuole, mutta musta tuntuis hirveeltä jättää ne kahden jos tiedän, että luvassa on vaan huutoa..

No, hanskoja ei olla vielä heitetty tiskiin. Kokeiluun menee kaikki mahdolliset pullot ja sitkeästi täytyy vaan jaksaa yrittää. Vasta sitten myönnän tappion kun kaikki on kokeiltu. Ja jossei pullo millään enää kelpaa, niin muutaman kuukauden päästä kiinteiden alkaessa varmaan helpottaa ja pärjätään jo pidempiä aikoja ilman maitoa ja äitiä.

Kaverukset sohvalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti