Nimijuhlat ja kirurgian poli

Nimijuhlat oli siis viime viikon sunnuntaina vanhempieni luona. Oltiin kutsuttu lähisukulaiset, kummit ja lähimmät ystävät. Tarjoiluihin saatiin onneksi paljon apua omilta vanhemmilta ja siskoltani. Itse tein vain täytekakun. Sekin oli jo ihan riittävästi. Mulla meni siihen koko lauantai-iltapäivä ja sunnuntaiaamupäivä kun tyttö edelleen syö niin tiheästi, että kesken leipomisen piti aina vähän väliä syöttää. 

 

Juhlat meni oikein hienosti. Vatsavaivat hieman kiusasi päivänsankaria, joten aika totista tyttöä oltiin koko juhlien ajan. Monet uudet kasvot ja sylitkin varmaan hämmensivät pientä juhlijaa. Kotiin illalla päästyämme vatsassa myörintä laukesi ja hymy ja helpotus palasi taas pikkuisen kasvoille :) Tyttö sai ihania lahjoja, joista yksi omista lemppareista oli kummien tuoma lasten laulukirja, jossa jokaisessa mukana nuotit ja kirjan sivusta painamalla voi samalla kuunnella kappaleen melodiaa. Toivon mukaan neiti tykkää laulamisesta yhtä paljon kun äitinsä ;) Toinen äidin mielestä ihana lahja, oli toisen kummin tuomat Iittalan ensilautanen ja -muki. Kaikkea muutakin kivaa tuli niinkuin matkasänky, kirjoja ja vaatteita. 

Eilen meillä oli aika Jorvin lastenkirralla lonkkatutkimukseen. Paikalla oli lastenkirurgi ja peräti kolme hoitajaa. Kirurgi tutki ensin lonkat manuaalisesti ja sen jälkeen ultraäänellä. Tästä tutkimuksesta tuli onneksi täysin puhtaat paperit ja tytöllä on kuulema ikäisekseen jo hyvin muodostuneet lonkat. Mikään ei siis viitannut löysyyteen tai virheasentoon. Kun tyttö oppii kävelemään, täytyy siis pitää huolta siitä, että kaikki kengät ovat riittävän tukevat ja sen ikäiselle sopivat, jotta ei samanlaisia jalkojen virheasentoja pääse kehittymään kun vanhemmillaan. Tähän aiheeseen täytyy vielä paneutua syvemmin, itse kun olen lähinnä perillä aikuisten jalkaongelmista ja jalkineista, tehdessäni muutaman vuoden ajan keikkaa pohjallisia tekevässä firmassa. Nämä asiat eroavat jonkin verran lapsilla ja aikuisilla, kun jalat lapsilla ovat vasta kehitysvaiheessa, 

Tuttipulloa kokeiltiin taas eilen. Nyt kyseinen hirvitys ei aihettanut suunnatonta raivoa, vaan naurua ja irvistelyä. Pakastetussa äidinmaidossa on pieni rautamainen sivumaku, joten irvistely saattoi johtua siitä. Naurun tuntui auheuttavan se, ettei neiti tuntunut oikein tietävän enää mitä pullolla tehdään kun ei ottanut pulloa ollenkaan kunnolla suuhun, vaan hieman vain maisteli ja nuoleskeli pullon päätä. Harjoitukset siis jatkuvat.