Aika kuluu

Aika kuluu kun siivillä ja vauva on jo kohta 11 viikkoa vanha. Muutaman viikon päästä siis jo 3 kk! Monesti näiden viikkojen aikana olen huomannut toivovanikin, että aika menisi mahdollisimman nopeasti niin, että tämä "vaikein" aika olisi ohi ja arki helpottuisi. Hyvinä hetkinä olen kuitenkin alkanut ymmärtämään sen, mitä kaikki hokevat; "tulet vielä kaipaamaan ensimmäisiä viikkoja vauvan kanssa, et saa niitä koskaan enää takaisin." Tunteet ovat tässä asiassa siis melko ristiriitaiset, mikä varmasti kuuluu tähän vaiheeseen, kun arki vähitellen alkaa helpottamaan ja rutiinit ja rytmit rupee muotoutumaan.

Joka päivä huomaa jotakin kehitystä ja edistysaskelia arjessa. Asiat, jotka ovat tuntuneet välillä ihan toivottomilta alkaakin pikkuhiljaa huomaamatta sujumaan. Tosin asiat menevät myös toisinpäin; jutut, jotka ovat aikaisemmin toimineet, eivät jostain syystä välillä luonnistu ollenkaan, esim. juuri se pulloruokailu. Sen asian suhteen olen kuitenkin oppinut jo vähän relaamaan kun on huomannut ajan kuluvan niin nopeasti. Huomaamatta ollaankin jo kohta siinä pisteessä, että tyttö tekee muutakin kun roikkuu rinnalla ja äiti pääsee välillä hetkeksi hengähtämään.

Nyt jo huomaa koko ajan ympärillä olevien asioiden kiinnostavan neitiä yhä enemmän ja enemmän ja ruokailu saattaa keskeytyä ihan vain sen vuoksi, että seinällä oleva taulu on niin pirun kiinnostava. On ihana huomata miten meidän pieni käärö, johon alkuun oli vaikea saada kontaktia muutoin kuin tarjoamalla tissiä, on alkanut kovasti huomioimaan ympäristöään ja kommunikoimaan melko kovaäänisestikin muullakin tavalla kuin itkemällä. Tyttö onkin aika kova juttelemaan ja laulaminenkin sujuu jo laulukirjan ja äidin säestämänä. Myös haasteena olleet päiväunet, ovat viime päivien aikoina ottaneet harppauksen parempaan suuntaan. Välillä vaunulenkin jälkeen unet jatkuvat luontevasti parvekkeella vaunuissa ja äidin viereen sohvallekin nukahdetaan välillä pienen unta vastaan taistelun jälkeen, Ei siis nukuta enää pelkästään sylissä tai rintarepussa. Iltaisinkin harjoitellaan nukahtamista YouTubesta soitettuihin soljuviin kohdun ääniin, eikä simahdeta tissi suussa. Vatsavaivoja ehkäistäkseni olen tosin alusta asti useimmiten yrittänyt röyhtäyttää tytön viimeisen syötön jälkeen. Ero aikaisempaan on se, että nyt ollaan monesti menty sänkyyn vielä suht hereillä ollessa ja haetaan unta turvallisesti äidin maatessa vieressä. Joskus uni tulee äkkiä, välillä haetaan unta pidempään, varsinkin jos väsymys on päässyt kasvamaan jo vähän liian suureksi. Harjoitusta ja totuttelua tämä kuitenkin vielä on ja vauva on kuitenkinn vielä niin pieni, että nukahtaminen syliinkin sallitaan. Vielä on paljon aikaa opetella isojen tyttöjen tavoille.

Eilen matkustettiin ensimmäistä kertaa bussilla kun lähdettiin Kauklahden asukaspuistoon tapaamaan imetystuki ry:n äitiä ja muita lapsiperheitä. Mua jännitti bussimatka etukäten kovasti, mikä kuitenkin osottautui turhaksi. Bussin tärinä piti pikkuisen syvässä unessa molempien bussimatkojen ajan. Naapurin rouva oli vauvansa kanssa mukana ja taisimme toimia henkisenä tukena toinen toisellemme. Niin hyvin reissu kuitenkin meni, että uskalletaan varmasti kokeilla uudestaankin.

Joulu on mulla jo kovasti mielessä ja eilen kalenteria katsoessa huomasinkin, että jouluun on enää 6 viikkoa! Eli pian sekin on jo ovella, jippii! Mulla joulufiilis on tullut tänä vuonna aiempaa aikaisemmin, vaikka sää on ollut harvinaisen lämmin ja aurinkoinen. Iltaisin musta on ihana jo sytytellä kynttilöitä ja juoda glögiä ja syödä piparkakkuja. Joulu on loppujen lopuksi niin lyhyt aika, että mielestäni siitä pitää nauttia mahdollsimman pitkään aloittamalla ajoissa. Ehkä jouluvalotkin löytävät paikkansa parvekkeelta viikonlopun aikana valaisemaan pimeitä iltoja. Jospa sitä luntakin alkaisi kohta tulemaan niinkuin ovat jo lupailleet.